Demise of Nations: Rome (Arvostelu)

Pelattu PC:llä

Tänä vuonna on tulossa monia uusia (ja suuresti odottamiani) strategiapelejä, joten kyseisen genren suurena ystävänä niiden odottaminen aiheutti tietenkin sivuoireena strategiahampaan kolottamisen. Lääkettä tähän 'särkyyn' etsiessä törmäsin Steamissä Noble Master LLC:n Free-To-Play -peliin nimeltä Demise of Nations: Rome, joten pistin sen lataukseen ja katsoin, saadanko tällä hiukan kolotusta laskemaan.

Demise of Nations: Rome sijoittuu Rooman imperiumin nousun ja hajoamisen väliseen aikakauteen. Pelissä ei historian oikeita tapahtumia käsitellä, vaan kaikki on lähinnä vaihtoehtoista historiaa. Demise of Nations alkaa kuitenkin samnilaissodista, jotka käytiin vuosien 343 eaa. ja 290 eaa. välillä.

Pelin alussa pelaajalle annetaan melko vapaat kädet oman strategiakokemuksen rakentamiseen. Pelaaja saa valita erilaisista asetuksista haluamansa toiminnot päälle, aina vaikeustasosta pelimekaniikkaan. Halutessaan kaikki asetukset voi laittaa myös satunnaiseksi. 

Tämän jälkeen pelaaja saa valita oman valtakuntansa 15 eri vaihtoehdosta, joihin kuuluu muun muassa Rooma (yllätys), Kreikka, Sparta, Lucania ja Gallia. Tämän jälkeen päästäänkin jo suoraan pelin maailmaan. 

Pelaajalla on heti pelin alussa jo muutama kaupunki hallussaan sekä muutamien muiden valtakuntien kanssa jonkinlainen suhde keskenään. Näistä asioista tulisi sitten kasata oma sekä suuri imperiumi Etelä-Eurooppaan. Pelimekaniikka on hyvin tuttua strategiapelejä pelanneille: Omat kaupungit  tulee pitää tyytyväisinä, suhteita eri valtioihin tulee pitää yllä ja omaa imperiumia täytyy kehittää. Nämä asiat toteutaan hyvin perinteisillä menetelmillä, eli poliittisilla vaihtoehdoilla, kaupankäynnillä, armeijan ylläpidolla sekä verojen säätämisellä. Siinä oikeastaan kaikki yksinkertaisuudessaan.

Graafisesta puolesta minulla ei ole paljoa sanottavaa, mutta Demise of Nationissa on piirrettymäinen grafiikka, joka on ihan hauskaa vaihtelua strategiamaailmaan (tämän tyylistä graafista ilmettä voisi tulla enemmänkin markkinoille). Pelin äänimaailma on myös mukavan kuuloista ja hyvin teemaan sopivaa. Tältä puolelta ei minun kohdalta mitään moitittavaa.

Ilman moitteita Demise of Nation: Rome ei kuitenkaan pääse. Itseäni nimittäin monesti pelin aikana ihmetytti muiden (eli AI:n ohjastamien) valtakuntien toiminta: se tuntui hyvin yksinkertaiselta. Monet valtiot eivät tuntuneet panostavan armeijan kasaamiseen yhtään, jotkut poliittiset päätökset ja tiettyihin poliittisiin ehdotuksiin vastaaminen tuntui erittäin erikoisilta tilanteeseen nähden (kaiken lisäksi lähes jokainen valtakunta teki samanlaisen päätöksen samanlaisessa tilanteessa, mikä taas aiheutti ajatuksen, että peli oikein hakee näitä tilanteita pelaajan hyväksi). Väitän kuitenkin, että vaikeustasoja ja asetuksia muuttamalla näitä asioita pystytään hiukan minimoimaan. 

Demise of Nationissa oli yksi mielenkiintoinen asia, joka itse asiassa aloitti itsessäni ajatuksen, miksi tätä asiaa ei ole monissa muissa strategiapeleissä: pelissä oli säänvaihtelua. Itsessään tämä ei vaikuttanut oman armeijan liikuntakykyyn, mutta se vaikuttaa viljelyksiin ja näin ollen kansan ravinnon saantiin. Esimerkiksi kylmemmällä säällä viljelyksiä sai vähemmän ja lämpöaallon aikana hiukan enemmän. Ravinnon määrän saaminen ei kyllä paljoa muuttanut tai hetkauttanut pelatessa, mikä oli sinäänsä harmi. Kuitenkin kyseessä on pieni, hieno lisä, joka saa minulta positiiviset pisteet.

Ravinto on yksi pelin resursseista, josta tulikin mieleen yksi pieni moittimisen aihe: resursseja saa ihan liian helposti. Itselläni on ollut muutamia kertoja resursseista pulaa (puusta sekä ravinnosta, joka lähinnä johtui kahdesta suuresta peräjälkeisestä hyökkäyksestä kahta eri valtiota vastaan), mutta siinä ei todellakaan kestä kauaa, että resurssit saadaan taas tasapainoon. Tämä on omalla tavallaan hiukan huono asia, nimittäin itse toivoisin tämän kaltaiselta strategiapeliltä sitä, että siinä voi oikeasti hävitä monella eri tavalla ilman, että jotain tiettyä tappion mahdollisuutta tuomaa asiaa minimoidaan noin paljon.

Pelissä on mukana myös multiplayer osio, mutta itse en ole päässyt kokeilemaan sitä pelaajien puuttumisen vuoksi. Ilmeisesti multiplayer maksaa kaiken lisäksi pelin sisäistä rahaa (10 kolikkoa?), jos haluat luoda oman matsin, joka ei mielestäni ole oikein toimiva tapaus, ajatellen että saat noin yhden kolikon per päivä kun kirjaudut peliin sisään. Eikö tämä enemmänkin karkoita pelaajia?

Miten siis kuvailisin Demise of Nations: Rome -peliä? Sanoisin, että kyseessä on ilmainen riisuttu versio Civilization -pelistä. Pelissä on omat hienot puolensa ja sitä kyllä pelailee, mutta tietyt asiat, kuten tekoäly, ei oikein innosta pelaamaan peliä pidempään. Kyseessä on kuitenkin ihan toimiva strategiapläjäys, jota kannattaa kokeilla, jos kiinnostaa yhtään. "Veni, vidi, vici", sanon minä. 

ARVOSANA

7

POSITIIVISTA:

+ Toimiva, ilmainen strategiapeli

+ Helppo päästä peliin mukaan

NEGATIIVISTA:

- Tekoälyn ihmeelliset päätökset

- Nettipeli maksaa pelin sisäistä rahaa(?)

Kuvat ovat pelintekijän ottamie kuvia