Pneuma: Breath of Life (Arvostelu)

Pelattu PlayStation 4 -konsolilla


Mitä on olemassaolo, tai ylipäänsä mitä on olemassa? Mitä yleisiä ominaisuuksia joillakin asioilla on? Mitä todellisuus on: ainetta, henkeä, fysikaalista vai ihan jotain muuta? Nämä kaikki ovat ontologisia (tarkoittaa 'oppi olemasta') kysymyksiä, jotka kuuluvat filosofian metafysiikan (todellisuuden perimmäistä pohjaa tutkiva tieteenala) osa-alueeseen ja oikeastaan koko ontologiaa pidetään yleisenä metafysiikkana. Samantapaisten kysymysten ääreen pääsemme Deco Digitalin sekä Bevel Studiosin kehittämässä Pneuma: Breath of Life -pelissä. Peli on jo saatavilla PC:lle ja Xbox Onelle, mutta kyseinen peli julkaistaan PlayStation 4 -konsolille 7.7.2015 eli huomenna! 


Pneuma: Breath of Life -pelissä ohjaat Pneuma (ilma, tuuli, henkäys) nimistä jumalaa, joka ilmestyy todennäköisesti hänen itsensä luomaan maailmaan. Pneuma lähteekin tutkimaan aikaansaannostaan samalla ratkaisten erilaisia puzzleja ja puhuen omaa monologiaan (hyvin fundamentalistista ontologiaa). Onko Pneuma sitten oikeassa vai väärässä, niin se selviää pelaamalla pelin loppuun.
Kuten tuossa äsken pelin tarinaa ja ideaa avasin, niin monelle tuli varmaan selväksi, että kyseessä on puzzle -peli, tarkemmin sanottuna ensimmäisen persoonan puzzle -peli. Pneuman aivopähkinät ovat erittäin hauskoja ja mielenkiintoisia. Monesti puzzle -peleissä (ei saa yleistää, mutta sanon kuitenkin) on nykyään lähinnä kohteen A viemistä pisteeseen B, niin Pneuma: Breath of Lifessä tätä ei ole. Tai no, periaatteessa muutamassa kohdassa on, mutta se on toteutettu eri tavalla. Pneumassa nimittäin aivopähkinän ratkaisuun tarvitaan ratkaisutaitojen lisäksi perspektiivin tajua, fysiikkaa ja
havainnointia. Lyhyesti selitettynä joissakin tilanteissa esimerkiksi tiettyyn suuntaan katsominen aiheuttaa aivopähkinän kohteessa tietyn reaktion (esimerkiksi johonkin suuntaan kääntymisen tai objektin katoamisen). Tämä oli vain yksi esimerkki, mutta uskon pelin idean tulleen esille melko hyvin. Puzzlet eivät itsessään loppujen lopuksi ole haastavia, mutta ratkaisun keksimiseen voi kestää kauan, jos ei esimerkiksi huomaa jotain hyvin pientä pikkuruista asiaa vaikka jossain objektiivissa. Eli jos peli kiinnostaa, niin ei tarvitse pelätä aivopähkinöiden vaikeustasoa, kyllä ne puzzlet ihan varmasti ratkaistua tulee. Peli sisältää myös kolme isompaa aivopähkinää, joita ei tarvitse tehdä pelatakseen peliä läpi. Nämä puzzlet ovat itse asiassa niin hyvin piilotettu, että huomasin vasta tällaisten olemassaolon katsoessa trophyja kyseisestä pelistä, kun olin juuri pelannut Pneuman läpi. Täytyy sanoa, että nämä kyseiset puzzlet ovat erittäin hyvin piilotettu ja noihin saa kyllä aikaa upotettua hyvin paljon, jos siihen kelkkaan haluaa lähteä. Suosittelen kokeilemaan nuokin, jos peli jaksaa innostaa (ja jos noita kolmea lähtee tutkimaan, niin suosittelen hyvin tarkkaa havainnointia pelin eri kentissä).
Tarinallisesti peli oikeastaan liittyy ainoastaan Pneuman filosofiseen monologiin ja hänen omiin kysymyksiin ja ajatuksiin. Monologi on mielenkiintoista kuunneltavaa ja ihan hyviä ajatuksiakin sieltä löytyy. Ajatukset eivät sentään mene yhtä syvälle tasolle kuin oikean maailman filosofien ontologisissa ajatteluissa, mutta ne ovat silti sellaista sopivan pientä purtavaa, välillä huumorilla höystettynäkin. Monologia mielellään kyllä kuuntelee, ajatusten lisäksi pelkästään ääninäyttelyn vuoksi: Jay Britton hoitaa ääninäyttelyn Pneumana nimittäin loistavasti. 
Pelimekaniikasta ei paljoa sanottavaa ole, koska hahmon ohjaus on käytännössä vain analogisella sauvan liikuttelua sekä hyppynäppäin, jolla Pneuma hyppää pikkuisen ylöspäin (eikä tuollakaan ominausuudella oikein tee yhtää mitään). Perspektiiviä ja fysiikkaa vaativissa puzzleissakaan ei ollut minkäänlaisia ongelmia, vaan kaikki toimii niin kuin pitääkin. Graafisesti peli on hienon näköistä Unreal Engine 4:sen myötä. Kentät ovat myös siistin näköisiä tuoden tyyliltään antiikin aikaista Kreikkaa pelaajan mieleen. Pneuma: Breath of Life on ikävä kyllä myös hyvin lyhyt peli. Pelattavaa on nimittäin noin parin tunnin verran. Olisin toivonut pelille hiukan enemmän pituutta. Ei sen puoleen, ei tämän kaltainen konsepti toimi pitkänä pelinä oikein mitenkään, mutta ihan vaikka muutama kenttä enemmän olisi ihan hyvin voinut olla. Pelin loppu on taas sellainen, mitä olen toivonut jonkin pelin joskus olevan. Pelatkaa Pneuma, niin tajuatte (mahdollisesti) mitä tarkoitan.

Pneuma: Breath of Life on hyvä filosofinen puzzle-peli. Filosofinen teema ja pelin tyyli upposivat minuun hyvin ja uskallan kyllä suositella kyseistä peliä monelle, pääsääntöisesti ainakin puzzle -pelien ystäville ja varsinkin pelaajille, jotka tykkäävät pohdiskella eri asioita. Jään silti Pneumasta huolimatta odottelemaan sellaista videopeliä, jossa filosofia on pääteemana ja sitä käsitellään todella syvällisesti. 


ARVOSANA:

9


POSITIIVISTA:

+ Filosofiset ajatukset ja Pneuman monologi
+ Puzzlet toimivat hyvin ja ovat sopivia pikku aivopähkinöitä
+ Tyyli ylipäänsä

NEGATIIVISTA:

- Lyhyt tarina, olisi voinut olla muutaman kentän pidempi





Kiitos Deco Digitalille arvostelukappaleesta!
Pelikuvat ovat medialle annetusta mediapaketista


Kommentit