Magicka 2 (Arvostelu)

Pelattu PlayStation 4:lla

Paradox Interactive ei ole todellakaan kuuluisa firma konsolipelien suhteen. Itse asiassa yhtiön julkaisulistalla olevista peleistä löytyy vain alle yhden käden sormien määrä pelejä, jotka olisivat saaneet oman versionsa konsolille. Paradox yllättikin tänä vuonna pistämällä Magicka 2:sen myös PlayStation 4:lle PC:n lisäksi. Kyseinen peli oli viime kuussa PS Plussan ilmaisissa peleissä, joten täytyihän tämä teos ottaa käsittelyyn jo pelkästään "Paradox" -leiman takia.

Magicka 2 on siis jatkoa aikaisemmalle Magicka -pelille, joka julkaistiin noin 4-5 vuotta sitten, tietenkin Paradoxin tapaan vain PC:lle. Ero Magickaan ja Magicka 2:seen  on se, että ensimmäisen pelin rakentamisen hoiti Arrowhead Games Studios, kun taas uuden tulokkaan pisti sievään pakettiin Pieces Interactive. Mielenkiintoista on, että vaikka kehittäjä vaihtui, niin Magicka tuntuu siltä miltä pitääkin: perinteisen hauskalta.

Magicka 2:n tarina on erittäin simppeli: velhosodat ovat juuri päättyneet, ja kylien asukkaat ovat uskaltaneet lähteä pihamaille juhlimaan. Kuitenkin kummallisesti ikivanha ennustus päättää yhtäkkiä toteutua, ja kyläläisten riesaksi ovat tulleet erilaiset viherkeltanahkaiset peikot ja örkit sekä erikoiset luonnonkappaleet. 1-4 velhoa ovat sitten päättäneet lähteä pelastamaan maailmaa (tai aiheuttamaan vain tuhoa ympärille). Tarina on yksinkertaisuudessaan tässä, eikä se oikeasti laadultaan ole kummoisempi (eikä sitä ole pituudella pilattu; parhaimmillaan pelin voi läpäistä muutamassa tunnissa). Toisaalta, harvassa moninpeliin perustuvassa pelissä on hyvää tarinaa, joten voidaanko Magicka 2 -peliä sanoa omaan genreensä nähden hyvänä tarinana? Se oikeastaan riippuu aivan täysin siitä, uppoaako Magickan huumori pelaajaan. Peli on nimittäin täynnä huumoria, joka on tietenkin erittäin vaarallista, koska kaikki huumori ei sovi kaikille (yllättäen). Magickassa huumori on melko parodiamaista sekä naljailevaa. Itselleni se huumori toimi ihan hyvin: ei niiden vitsien laatu mitään huippuluokkaa ole, mutta silti ne aiheuttivat naurun hymähdyksiä sekopäisyytensä vuoksi, lisäksi tuo tyyli sopii muutenkin melko hyvin kohellusmaiseen maailmaan, joka on yksi Magickan pääpiirteistä.

Kyllä toimii, lähetys päälle!

Säpinää!

Magickan pelimekaniikka on ehkä helpoiten selitettävissä näin: Kuvittele Diablo -pelisarja tai Helldivers pienemmissä saappaissa sekä hiukan erilaisella taistelusysteemillä. Okei? No niin, taistelusysteemi on pelin suola. Pelaaja ohjaa velhoa, jolla on käytettävissään 8 eri taikaelementtiä. Jokainen näistä elementeistä toimii eri lailla, ja toimivat eri vihollisiin ja kohteisiin omalla tavallaan. Tuli -elementti yllättäen tehoaa lehtien alla piilotteleviin vihollisiin ja aiheuttavat tulipaloja herkissä paikoissa, kun taas sähkö -elementillä voidaan saada kastuneita vihollisia nopeasti pois pelistä useampi kerrallaan. Jos pelkän yhden elementin käyttäminen tuntuu puuduttavalta, voi näitä elementtejä yhdistellä toisiinsa: miltä kuulostaisi ampua liekehteleviä salamoita tai kenties jäisiä kivipalloja? Tämä on Magickassa mahdollista, ja yllättäen nämä yhdistelmät ovat hyvin tehokkaita. Kaikkia yhdistelmiä ei kuitenkaan ole mahdollista tehdä, mutta näitä elementtimäisiä molekyylejä tehdessä täytyy ottaa huomioon muutama asia: Jotkut yhdistelmät voivat olla kohtalokkaita itselle. Esimerkiksi veden ja sähkön yhdistäminen ei todellakaan kuulosta hyvältä, eikä myöskään elämä- ja kuolema -elementti parivaljakkona oikein kuulosta lupaavalta. Tarkkana täytyy olla! Lisäksi elementtejä voi yhdistää omaan lähitaisteluaseeseen halutessaan. Taisteluun on työnnetty myös mukaan pikaisia aputaikoja, jotka ovat kyllä ihan hyödyllisiä, esimerkiksi oman pelikaverin voi herättää kuolleista tai sitten käyttää kovaa tuulenpuuskaa heittämään esteet pelaajan edestä pois. Kyseiset pikanäppäimet voivat olla merkittäviäkin tekijöitä rähinöidessä, mutta jos minulta kysytään, niin koko pikajutut olisi voinut jättää pois ja muuttaa ne ihan tavallisiksi elementtiyhdistelmiksi muiden taikojen tapaan.

Eh, siivooja?

Kuten aikaisemmista selityksistä voi jotenkin päätellä, peli on aikamoista sähellystä jo pelkästään elementtien suhteen. Sähellystä tulee kuitenkin lisää, kun omaan peliin tuodaan mukaan muita pelaajia (eli 2-4 pelaajaa). Yksinään omaa peliään pystyy kontrolloimaan melko helposti, mutta useamman velhon hääräillessä taikojen kanssa ei todellakaan tuo mitään hyvää aikaan. Parhaimmillaan omien pelikaverien kanssa elementtejä yhdistellessä yhteisestä pelityylistä voi saada jo aikaan korkeamman tason taidetta, mutta fatkahan on se, että tämä on melko harvassa. Tästä kertonee se, että pelaaja tulee kuolemaan vähiten itse vihollisiin. Suurimmat kuolion aiheuttajat ovat itse asiassa muut pelaajat sekä rotkot, joihin pelaaja tippuu aika ajoin mitä typerin syin (ja nämä rotkot ovat oikeasti ärsyttäviä, varsinkin jos alue ei muutenkaan ole mikään suuri). Sekasorron voisi kuvitella olevan pelille viimeinen niitti, mutta totta puhuen se on melko hauskaa. Ikävä kyllä hauskuus riittää vain yhdelle pelikerralle lyhyen peliajan sisällä, nimittäin kauan velhojen kanssa ei jaksa mätkiä. Pelimekaniikka antaisi kyllä kiinnostusta pelata pidempääkin, mutta samaa tarinaa saati kenttiä ei jaksa alkaa käymään äkkisältään uudestaan läpi. Kampanjaa voi kyllä muuttaa artefactien avulla hiukan, jolloin pelimekaniikkaa pystytään halutessaan helpottamaan tai vaikeuttamaan, mutta ei se silti oikein innosta lähteä ottamaan uutta kierrosta velhomaailmaan. Yksi paluulippu, kiitos!

Vaikka uudelleenpeluu saa nyt kuraa niskaansa, niin tulen kuitenkin vielä usein palaamaan Magicka 2:sen pariin, nimittäin kyseessä on kuitenkin hyvä peli. Pelin sekoilu ja huumori kaipaa vain hiukan taukoa uutta pelikierrosta varten. Sekoilun takia uskallan myös väittää, että jokainen pelikerta tulee varmasti olemaan erilainen, ainakin muiden kanssa pelattuna. Hetken aikaa toista kierrosta testimielessä kokeillen tapahtumat menivät eri tavalla, koska siinä alkoi pikku hiljaa oppimaan tehokkaita pelitapoja sekä muiden pelaajien pelityyliä. Magicka 2 on ehdottomasti kokeilun arvoinen peli, vaikka se saattaakin vaatia sulattelua seuraavaa pelikertaa varten. Kyseistä peliä voisi oikeastaan verrata kärjistetyllä tavalla karkkiin: se on makeaa, mutta liikana se aiheuttaa huonoa oloa. Siksi sen nauttimista pitää rajoittaa.

Maagisen seikkailun aikana minun velhoni kustomoitui tämän näköiseksi

ARVOSANA:

HYVÄ (8)

POSITIIVISTA:

+ Maagisen hauskaa

+ Pelimekaniikka toimii hyvin ja on samalla oiva (varsinkin elementtien käyttö taioissa)

+ Hyvä moninpelinä

NEGATIIVISTA:

- Huumori ei sovi kaikille

- Yksinään peli voi tuntua tylsältä

- Rotkot

Pelin traileri, jossa välittyy myös pelin huumori: