Imperial Glory - Oman aikansa varjoihin jäänyt pieni suuruus (Blogi)



Strategiaan pohjautuvia videopelejä on ollut lähes yhtä kauan kuin videopelejä itsessään on ollut olemassa. Jo maailman ensimmäiselle videopelikonsolille Magnavox Odysseylle julkaistiin "Invasion" niminen strategiapeli, joka tyyliltään muistuttaa monille tuttua Risk -lautapeliä. Tämä itsessään ei ole suuri yllätys, nimittäin olihan jo suosituimmat lautapelit ennen videopelejä hyvin strategiapohjaisia: shakki, GO, Backgammon... Ja näillä kaikilla lautapeleillä on monien satojen, jopa tuhansien vuosien historia takanaan. Omakin innostus strategiaan on todennäköisesti lähtenyt shakin johdosta, mutta virtuaalisen puolen innostus aiheeseen on taas lähtenyt Eidoksen julkaisemasta ja Pyro Studiosin luomasta Imperial Glorysta. Jaa, että mistä?




Vive la France!
Imperial Glory julkaistiin vuonna 2005 PC:lle. Napoleonin aikakauteen perustuva videopeli ei julkaisuaikanaan saanut mitään maailman parhaita arvosteluita, kun pelin tekoäly oli omalla tavallaan melko kankeaa, ja parannettavaa olisi ollut monessa suhteessa paljonkin. Imperial Glory muutenkin jäi varjoon tulevan pelihitin Total Warin myötä. Total War -sarjassa ei kuitenkaan ollut vielä tässä vaiheessa Napoleonin aikaan perustuvaa peliä, mutta TW oli kuitenkin napannut jo alkutaipaleellaan melkoisen fanijoukon taakseen ja vuoren huippua koristeli vielä loistavat arvosanat. Toisin sanoen Imperial Glorylla oli melko tukalat paikat pelimarkkinoilla.

Imperial Glorya voi oikeastaan kuvata melko hyvin sanomalla sitä yksinkertaiseksi Total Wariksi. Pelissä pelaaja ohjastaa jotain oman aikansa suurvaltaa, eli Ranskaa, Iso-Britanniaa, Venäjää, Itävaltaa tai Preussia. Pelin kampanjan tarkoituksena on joko vallata kaikki pelin alueet itselleen tai pelata versiota, jossa pelaajan saamat pisteet määräävät voiton. Valloitusten suunnittelu hoituu perinteisellä vuoropohjaisella joukkojen liikuttelulla pelin kartalla. Itse taistelut taas hoituvat RTS-toiminnalla hyvin aukealla ja rujolla taistelutantereella, jota koristaa lähinnä muutamat puut, pensaat, aidat ja muutama rakennus, joita voi käyttää hyödykseen suunnitellessa vihollisjoukkojen harventamista. Toki pelistä löytyy myös meritaistelut, eli merten herruutta tarvitaan kanssa suuren imperiumin rakentamisessa. Näitä RTS-mättöjä pystyi pelaamaan myös ilman kampanjan aloittamista Quick Play -menetelmällä, jossa sitten valitaan omat ja vastustajan joukot, sekä alue missä taistelu käydään. Peli tarjoaa myös pelimuodon, jonka avulla pelaaja voi yrittää muuttaa tai kenties toistaa historiallisia taisteluita, joihin lukeutuu muun muassa jo legendaarisiin mittasuhteisiin noussut Waterloon taistelu, jossa Napoleonin aikakausi virallisesti loppui.

Tuttua karttamenoa strategiapelien pelaajille
Valloittamisen ja taisteluiden lisäksi pelaaja joutuu kehittämään omia alueitaan erilaisilla rakennuksilla. Rakennukset maksavat resursseja, eli lähinnä kultaa, puuta ja työvoimaa. Monet rakennukset ovat hyödyllisiä, nimittäin joidenkin avulla pelaaja voi nostattaa resurssien tuloja tai kenties alkaa kehittämään uusia sotilasyyppejä. Resursseilla voi käydä myös kauppaa, ja kaupankäynti on melko simppeliä: anna vain vaihtokauppaehdotus ja katso, hyväksytäänkö se. Muutenkin diplomaattiset toimet Imperial Gloryssa on hyvin yksinkertaista, koska koko pelistä puuttuu mikro- ja makrotason säätäminen. Eli ihan yleisellä tasolla hoidetaan hommat, eikä siis tarvitse huolehtia naapurin vasallin kaverin ystävän suhteita itseensä tai muita syvemmän tason talouden, politiikan tai eri sopimusten huolia, mitä esimerkiksi monissa Paradox Interactiven strategiapeleissä on. Imperial Glory onkin hyvin helposti lähestyttävä peli, kun naaman eteen ei pompahda suuria määriä tekstiä, numeroita tai prosentteja. 

Todennäköisesti pelin simppeli toiminta on juuri syy, miksi innostuin aikoinaan tästä pelistä ja strategiasta näin videopelien genrenä. Ennen monet mikro- ja makrotason vaihtoehdot olisi todennäköisesti häätänyt samantien meikäläisen pois genrestä, mutta nyt tällä hetkellä taas nautin kaikesta hyvin pienestä säätämisestä peleissä (varsinkin kun tällaisissa peleissä uudelleenpeluuarvo on huipussaan ja koko ajan oppii uutta). Imperial Gloryn antama pehmeä lasku genreen on ollut ehkä oman pelaamisharrastuksen yksi isoimmista tähtihetkistä. Ilman Imperial Glorya en todennäköisesti nykyään edes pelaisi mitään strategiapelejä, mikä näin tällä hetkellä ajatellen puistattaa itseäni. Tai no, mistä sitä tietää. Onneksi kuitenkin Imperial Glory tuli ja näytti.


Sodan ilmoittaminen on kanssa simppeliä
Toisaalta itseäni myös hiukan harmittaa Imperial Gloryn kohtalo. Peli on kuitenkin erittäin hyvä ja siitä löytyy myös sopivasti haastetta. Pelimekaniikassa ei ole mitään vikaa, ja grafiikka on myös hyvää näin nykyään katsottunakin kun ajatellaan, että silloin elettiin kuitenkin 2000-luvun puoliväliä. Toki tekoälyssä oli omat ongelmansa, mutta Imperial Gloryn selässä pomppi toinenkin apina: peli kaatuilee erittäin helposti, eikä pelissä ole automaattista tallennusta (ainakaan en muista, että olisi. Voin olla toki väärässä). Tämä tietysti aiheutti hiuksien repimistä jopa itselläni, kun juuri hyvin onnistunut hyökkäys romahtaa pelin kaatumiseen. Nykyään ongelmia on kuulema tullut lisää, nimittäin Steamin kautta ladattava Imperial Glory ei jostain syystä pyöri kaikkien tietokoneilla. Minulla peli on fyysisenä versiona, joten tuota ongelmaa ei täällä ole, mutta todella harmittavaa tuo on ihan pelaajien sekä pelin kannalta. Itsestäni alkaakin tuntua, että Imperial Glory alkaa tekemään omaa hiljaista kuolemaansa, mikä on kyllä todella sääli. Käyköön pelille mitä tahansa, itselleni se on tärkeä merkkipaalu ja sillä on aina oma paikkansa omassa pelisydämessäni.

Maataisteluiden lisäksi myös merellä päästään rähinöimään


Taistelu ei näytä lähietäisyydellä kummoiselta näin nykyaikana, mutta
silloin monia vuosia sitten tämä oli todella upean näköistä

Kommentit