- Kehittäjä: Mimimi Productions
- Julkaisija: Daedalic Entertainment
- Julkaisupäivä: 6.12.2016
- Alustat: PC, PS4 ja Xbox One tulossa myöhemmin
- Pelattu: PC
- Kotisivut: http://www.shadow-tactics.com/
- Ikäraja: PEGI 16
Muistatko Pyro Studiosin reaaliaikaisen strategiapelisarja Commandosin? Pelisarjaa, jossa ohjailtiin lintuperspektiivin kautta kommandojoukkoa, jossa samalla hyödynnettiin hahmojen omia kykyjä tehtävien suorittamisessa? Moni varmaan muistaa ja kyseessä on varmasti pelisarja, jolle moni haluaisi jatkoa. Commandos -pelisarjan faneille on kuitenkin nyt mukavia uutisia: Mimimi Productionsin Shadow Tactics: Blades of the Shogun on Commandosin hengenperillinen, tosin vain 1600 -luvun Japanin teemalla.
Shadow Tactics on, kuten jo heti alussa totesin, Commandos Japanin historiallisessa maailmassa. Pelaajalla on käytössään tehtävästä riippuen yhdestä viiteen erilaista hahmoa, joilla jokaisella on omat hyvät ja huonot puolensa. Esimerkiksi samurai Mugen pystyy ottamaan hengiltä useampia vihollisia samaan aikaan ja pystyy kantamaan kahta ruumista samaan aikaan, mutta hahmo ei taas pysty kiipeilemään katoilla. Takuma on taas eräänlainen tarkka-ampuja ja on täten kenties pelin varmin vihollisten pois pelistä ottaja, mutta Takumalla taas ei ole yhtään lähipuolustusasetta tai muuta vastaavaa korviketta. Jokaisella hahmolla on lisäksi muita pieniä kykyjä esimerkiksi vihollisten houkuttelemiseksi (Mugen esimerkiksi pystyy heittämään sake -pullon) tai muuten erilaisia ansoja / tarvikkeita suunnitelmien luomiseksi (Hayatolla on esimerkiksi heitettävä shuriken ja Yuki pystyy asentamaan maahan eräänlaisia karhunrautoja). Ominaisuuksia on monia, joten tehtävät voi myös hoitaa useammilla eri tavoilla ja täten pelistä löytyy aika paljon uudelleenpelaamisarvoa. Kuten arvata saattaa, niin hahmojen keskenäinen yhteistyö on myös tärkeä osa pelaamista ja täten tapa löytää uusia teitä tehtävien suorittamiseen.
Hahmot omaavat itsessään paljon erilaisia ominaisuuksia, mutta pelin maailmaa voi myös käyttää hyödyksi tehtäviä suorittaessa. Pudottamalla laatikoita korkealta vihollisen päälle tai yrittäen saada härkää potkaisemaan vihollista ovat vain yksi pieni osa hyvin yksityiskohtaista maailmaa (nämä toiminnot ovat lisäksi tapoja, joilla saadaan tilanne näyttämään onnettomuudelta!). Itseäni kuitenkin hiukan harmittaa, kuinka peli paljastaa dialogin kautta ajoittan vähän liikaakin näitä maailman pieniä yksityiskohtia. En väitä, etteikö peli saisi vinkata näistä asioista, mutta mielestäni olisi paljon hauskempaa keksiä itse nämä pienet ominaisuudet kesken oman seuraavan stealthimaisen siirron miettimistä. Tämä korostuu varsinkin siinä, kun Shadow Tactics antaa mahdollisuuden tallentaa missä kohtaa peliä tahansa ja pikakelaamaan aikaisempaan tallennukseen. No, kaikkea ei voi saada. Onneksi pelin edetessä kuitenkin vinkit vähenevät ja pelaajalle annetaan enemmän vapauksia keksiä itse toimintonsa.
Kuitenkin vinkit ovat sinällään ymmärrettäviä, nimittäin Shadow Tactics on haastava (mutta reilu). Pelaaja ei nimittäin pysty kulkemaan Shadow Tacticsissa kuin mikäkin rambo, vaan esimerkiksi jo pelkästään kulkureittien valinnassa täytyy pohtia yhtä nurkkaa pidemmälle. Erilaisia vihollisia on alueella pilvin pimein, ja pienikin virhe voi saada alueelle aikaan etsinnän tai jopa hälytyksen. Välillä vihollisia on tietyillä alueilla jo sen verran, että peli menee jo omanlaiseksi puzzle -peliksi. Kulkureitit ja hyvät kikkaviitoset löytyy näihinkin tapauksiin, mutta välillä sitä pohtii, että onko joidenkin kohtien haaste pyritty korvaamaan vain suurella määrällä vihollisia. Olkoon miten tahansa, niin homma toimii.
Shadow Tactics onnistui yllättämään myös graafisella ilmeellä. Peli näyttää melkoisen hyvältä ja aikaisemmin mainittu maailman yksityiskohtaisuus näkyy myös tehtäväkenttien muussa liikehdinnässä. Asukkaat tekevät kaupungeissa omia juttujansa ja taustalla voi tapahtua muutakin pientä, esimerkiksi taistelua tai juhlaa. Nämä ovat pieniä asioita, mutta ne ovat tärkeitä luomaan tunnelmaa. Shadow Tacticsissa sitä löytyy, joten tässä on onnistuttu. Tunnelmaa löytyy myös pelin tarinassa, jossa siis käsitellään uuden shogunin valtaannousua, jota vastassa on niin kapinoitsijoita kuin muita häirikköjä. Pelaajan ohjastamat hahmot ovat shogunin värväämiä kätyreitä juuri näitä kapinoitsijoita vastaan ja tarinassa käydään lävitse niin hahmojen keskinäisiä suhteita kuin itse shogunin taistelua. Tarina on myös yllättävän mielenkiintoinen ja onnistunut tapaus näin strategiapeliksi (tai stealth -peliksi, ihan miten kukakin tämän näkee).
Shadow Tactics: Blades of the Shogun on näin vuoden 2016 loppuun mukavan positiivinen yllätys. Nykyään harvoin tulee saataville tämän kaltaisia pelejä, joten jo pelkästään tämän vuoksi Shadow Tactics on tervetullut tapaus. Paremmaksi koko paketti menee, kun peli on toimiva kaikissa osapuolissa, niin atmosfäärissä, tarinassa kuin pelillisessä puolessa. Shadow Tacticsissa on kyllä vielä muutamia pieniä bugeja esimerkiksi tallennuksessa, mutta kokonaisuutena kyseinen teos menee melko helposti vuoden parhaimpien pelien joukkoon.
ARVOSANA:
9
POSITIIVISTA:
+ Pelimekaniikka on hiottua
+ Uudelleenpelaamisarvo on korkea ja haastetta löytyy
+ Kokonaisuutena peli on hiottu kaikkialta ja sen huomaa
NEGATIIVISTA:
- Varsinkin pelin alussa pelaajalle annetaan hiukan liikaakin vinkkejä
- Muutamia bugeja tulee välillä muun muassa tallennuksen kanssa
Pelin traileri:
Kiitos arvostelukappaleesta!
Kommentit
Lähetä kommentti