For Honor (Arvostelu)





Teräaseet ja kilvet kolisevat, kun kolme erilaista kansaa ottavat yhteen synkässä fantasiamaailmassa. Sota maailmassa on jatkunut vuosituhansia, eikä ritareiden, viikinkien ja samuraiden välillä näy rauhaa. Omat ongelmansa mukanaan tuo vielä kansojen omat sisällissodat, kun rankan tilanteen vuoksi alkaa syntyä ristiriidassa olevia ideologioita. Brutaalissa maailmassa jotkut unelmoivat silti rauhasta, mutta se tuntuu kaukaa haetulta: ruokaa on maailmassa vähän, joten kansojen välinen riita on yhtä selviytymistaistelua.

Taistelu. Se on oikea sana, jolla voidaan kuvata koko For Honorin pohjimmainen idea. Peli on jatkuvaa taistelua taistelun perään erilaisia taistelijoita vastaan, eivätkä vaarat keskity pelkästään vastustajan kädessä heiluvaan keskiaikaiseen teräaseeseen. For Honorissa yhdistyykin hyvin näyttävällä tavalla niin hack & slash - kuin tappelupelien päällimmäinen idea.

Kuten kyseisen pelin ennakoissa olen käynyt läpi, niin For Honorin taistelumekaniikka on erittäin mielenkiintoinen. Art of Battleksi nimitetty mekaniikka on kaikessa yksinkertaisuudessaan varsin nerokas. Pelaajalle on annettu kolme ilmansuuntaa, joita pelaaja vaihtelee siirtelemällä joko hiirtä tai ohjaimen oikeaa analogista sauvaa. Suunnat lyhyesti sanottuna kertovat pelaajan lyönnin suunnan. Samaisia suuntia käytetään myös esimerkiksi vastustajan iskun blokkaamisen yhteydessä. Taisteleminen on kuitenkin tätä monimutkaisempi; perinteisten kevyempien ja raskaimpien iskujen lisäksi mukana on paljon muita erilaisia comboja ja hahmokohtaisia erikoisliikkeitä. Pelaajan täytyy vielä lisäksi tarkkailla omaa stamina -mittariaan ja vältellä ympäristön omia vaaroja: kalliokielekkeitä, isoissa liekeissä palavia objekteja, teräviä piikkejä ja niin edelleen. Maailma on vaarallinen paikka, joten taistellessa täytyy ottaa huomioon huima määrä erilaisia asioita. For Honor onkin jatkuvaa harjoittelua ja oppimista.

WAAAAGH!
Taistelumekaniikan syvyys on For Honorin koukuttavin osuus. Ympäristön vaarallisen kuolettavat objektit ja itse taistelumekaniikka aiheuttavat sen, että pelaamisesta tulee hidastempoista kyttäilyä. Pelaajat yrittävät lukea toistensa liikkeitä ja ajatuksia sekä yrittävät saada toisiansa astumaan ympäristön omiin ansoihin samalla yrittäen tietenkin itse välttää niitä. Pelissä on niin paljon huomioitavia asioita, että useimmiten mahdollinen tappio perustuu ihan täysin pelaajan omiin virheisiin.  

Informaatiorikkaat pelikentät ja vastustajan virheiden kärkkyminen, syvä taistelumekaniikka sekä pikaista reagointikykyä vaativa peli onkin melkoista suolaa useampien pelaajien haavoissa. On nimittäin enemmän sääntö kuin poikkeus, että moninpelien matseista (varsinkin Brawlissa sekä 4vs4 -matseissa) löytyy vähintään yksi pelaaja, joka haukkuu kaikki vastustajansa noobeiksi tai joiksikin muiksi, jotka jätän tarkoituksella mainitsematta. Kaikki tämä varsinkin korostuu silloin, jos kyseiset pelaajat ovat tappioasemassa. For Honorin pelaajayhteisö onkin tällä hetkellä melkoisen ärhäkkää porukkaa (tai sitten nämä vihanlietsojat ovat vain erittäin äänekkäitä), mutta toivon tällaisen toiminnan vähenevän ajan kuluessa; Yhteisöstä nimittäin löytyy myös todella ystävällisiä ja avuliaita pelaajia. Kunnialle!

Alueiden tutkailua välianimaatiossa...

Kuten tiedämme, niin For Honor on moninpeliin perustuva videopeli, joten multiplayeriin on myös panostettu. Erilaisia pelimodeja löytyy aina herrasmiesmäisestiä kaksintaistelusta 2 vastaan 2 -otteluihin kuin 4vs4 -matseihin, joiden alta löytyy niin deathmatchia kuin eräänlaista alueiden hallintaan perustuvia toimintapläjäyksiä. Vaihtelua löytyy ja pelimuotojen erilaisuus aiheuttaa sen, että aivan varmasti pelistä löytyy jokaiselle jotakin.

Peli sisältää myös yksinpelin, mutta For Honoria ei todellakaan kyseisen pelimuodon takia kannata hankkia. Pelin kampanja on nimittäin noin 4-6 tuntia pitkä ja kyseessä on käytännössä vain pidempi pelin hahmoihin perustuva tutoriaali, eikä se täten ole edes kovin haastava (itse pelasin hardilla). Kampanja sisältää kyllä ihan tarinan, mutta se on oikeasti todella kömpelö toteutukseltaan ja kaiken lisäksi tarinan puolesta avoimeksi jää todella paljon erilaisia kysymyksiä. Tämä on sinällään sääli, nimittäin For Honorissa olisi voinut olla potentiaalia ihan meneväänkin tarinaan. Myönnettäköön kuitenkin, että yksinpeli on tutoriaalina ihan hyvä tapaus ja se sisälsi ajoittain todella upeita toiminnallisia hetkiä niin itse pelatesssa kuin animaatiopätkissä. Harmi, että tämä on nimenomaan ajoittaista.

Jos puhutaan yksinpelistä, niin ei se vaikea ollutkaan.

Minä tykkään For Honorista todella paljon, joten tässä vaiheessa voin jo sanoa, että täällä blogissakin tullaan aina silloin tällöin For Honoriin palaamaan. Kyseessä on itse asiassa itselleni yksi parhaimmista moninpelikokemuksista vuosiin. Peli sisältää niin paljon juuri omaan makuhermoon osuvia asioita, että en voi olla kuin pitämättä kyseisestä tuotoksesta. Kaikessa mahtavuudessaan For Honor kuitenkin sisältää muutamia todella kyseenalaisia ominaisuuksia.

Yksi esimerkki on pelissä olevat mikromaksut. For Honor itsessään maksaa parhaillaan hiukan alle 70 euroa ja silti peli sisältää niitä ikävän maineen omaavia mikromaksuja. En näe mikromaksuja ongelmana tapauksissa, joissa käytännössä avataan esimerkiksi kosmeettisia ominaisuuksia, joka käytännössä meinaa vain sitä grindaamisen nopeuttamista. For Honorin mikromaksut eivät myöskään tarjoa mitään sellaista, mitä tavallinen kaduntallaaja ei voisi saada itse pelin kautta. Tästä isot plussat, mutta ongelmana kuitenkin on, että oikealla rahalla voidaan ostaa hahmolle tarvikkeita, jotka vaikuttavat pelissä käytettävän hahmon ominaisuuksiin (tosin vain ja ainoastaan Domination -pelimuodossa). Myönnettäköön, että jokainen tällainen tarvike myös samalla heikentää hahmon jotain toista ominaisuutta, mutta on aina kyseenalaista, että onko oikeutettua myydä noin 70 euron pelissä hahmoa parantavia ominaisuuksia siitä huolimatta, että se ei käytännöllisesti täytä täysin pay to win -pelin kriteereitä. Mitään ei ole lukittu muilta pelaajilta ja tarvikkeet eivät todellakaan ole For Honorissa avain onneen, mutta herättäähän tämä melkoisia kysymyksiä. 

Yhdeksi ongelmaksi on myös muodostunut pelin ajoittain kehno pelaajan informoiminen. Useasti olen törmännyt tapauksiin, joissa pelaajat luulevat pelin hahmojen avaamisen vaativan pelin sisäistä rahaa. Fatka kuitenkin on, että kaikki hahmot ovat jo valmiiksi avattuina kaikille pelaajille. Hahmovalikoimassa harhaanjohtava nappula "recruit" ei nimittäin tarkoita hahmon käytön avaamista, vaan recruit ainoastaan avaa pelaajalle mahdollisuuden kustomoida juuri kyseistä hahmoa haluamansa näköiseksi. Jos pelaajat menevät tällaisessa harhaan, niin jossain ei ole todellakaan onnistuttu.

Yksi puhuttava ongelma For Honorissa on myös yhteysongelmat. Monet pelaajat ovat esimerkiksi valittaneet pelin huonosta käyttöliittymästä, joka välillä keskeyttää matseja errorin vuoksi. Tähän en voi tarkemmin ottaa kantaa, nimittäin itselläni moisia ongelmia ei ole tullut vastaan useampien tuntien aikana kuin yhdessä ainoassa matsissa. For Honor käyttää otteluissaan peer to peer -yhteyttä, joten luulen näiden ongelmien lähtökohtaisesti syntyvän pelaajan itsensä, oman tiimiläisen tai vastustajan heikosta nettiyhteydestä. Suomessa nettiyhteydet ovat kuitenkin yleisesti ottaen melkoisen hyvässä kuosissa, joten ehkä tämä selittää, miksi en ole itse törmännyt moisiin ongelmiin. Ilmeisesti muualla maailmassa näitä ongelmia löytyy, joten halusin ottaa tämän myös tähän arvosteluun esille.

Viikinkien asustamat alueet ovat kirjoittajan mielestä pelin parasta silmänruokaa

Kaikista ikävistä puolista huolimatta For Honorin sydän on puhdasta kultaa. Harvoin törmää peliin, jossa voitto oikeasti tuntuu voitolta. Voittojen saaminen tietenkin vaatii paljon harjoittelua, nimittäin For Honor ei ole se kaikkein ystävällisin peli satunnaisille pelaajille jo pelkästään syvällisen taistelumekaniikan vuoksi. Tulevaisuuden uusille For Honorin pelaajille voikin tulla melkoisen tiukat paikat, kun joukossa on todella paljon pelin veteraaneja, jotka vetävät jokaista aloittelijaa kuin pässiä narussa. Tämän nimittäin huomaa jo näin heti pelin alkutaipaleella, kuinka osa vain rynnii kuolemaan kun taitavat miekankäsittelijät leikittelevät heillä. Toisaalta tämä on pelin henki.

For Honor on todella loistava mättöpeli ja hyvä niin. Peli ei todellakaan ole kaikille sopiva tuotos millään muotoa, mutta taktisesta taistelusta PvP -muodossa sekä jatkuvasta oppimisesta pitäville kyseessä on oikea aarre tämän hetkisten pelijulkaisujen joukossa. Tekemistä For Honorista löytyy tarpeeksi aina itse pelaamisesta yllättävän hyviin kustomointimahdollisuuksiin. Mielessä kuitenkin kannattaa aina pitää pelin hinta suhteutettuna omaan mahdolliseen kiinnostukseen, varsinkin kun For Honorissa on omat pienet ongelmansa. Väittäisin kuitenkin jo näin vuoden alkutaipaleella, että For Honor tulee olemaan vuoden 2017 kovimpia online -kokemuksia.


ARVOSANA:

8


POSITIIVISTA:

+ Todella syvällinen taistelumekaniikka ja tunnelmalliset taistelut
+ Moninpelissä on paljon vaihtelevuutta
+ Potentiaalia löytyy jatkoa ajatellen vaikka kuinka paljon


NEGATIIVISTA:

- Yksinpeli on kömpelö kokonaisuus ja idealtaan vain pitkä tutoriaali
- Pelin mikromaksut ovat tietyissä määrin kyseenalaisia



For Honor - Accolade Trailer




Kiitos Ubisoftille arvostelukappaleesta!



Kommentit

  1. Vaikka tämä ei ole yhtään minun peligenreni, olen muutaman arvion vilkuillut ihan kiinnostavan konseptin vuoksi. Hämmennyksekseni palaute on ollut kahtalaista: For Honor on saanut toisaalta kehuja juuri tuosta "easy to learn, hard to master" -taistelumekaniikastaan, mutta joku taas syytti mekaniikkaa syvyyden puutteesta (?). Yksi pelaaja oli harjoitellut 10h itsekseen ennen moninpeliin siirtymistä, toinen oli pelannut peliä neljä tuntia ja todennut, että on kokenut kaiken mitä voi. Epäilen tosin, että jälkimmäiseltä oli jäänyt tekniikka oppimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itsekin törmännyt juurikin näihin kahteen versioon ja teoreettisella tasolla ymmärrän kummatkin väitteet.

      Pelin perusmekaniikat oppii tässä tuotoksessa ihan muutamissa minuuteissa, joten siinä mielessä For Honor ei ole kovin kummoinen tapaus mekaniikan suhteen. Tällä mentaliteetilla pelatessa For Honor on tosiaan nähty muutamassa tunnissa, mutta koko paketti ei kuitenkaan ole noin mustavalkoinen (vähän niin kuin fighting -peleissä, esim Tekken, Street Fighter jne.) .

      Kun astellaan pelimekaniikassa syvemmälle, niin mukaan astelee esimerkiksi erilaiset etäisyydet, eri combojen järkevä yhdisteleminen kuin jopa ihan yksinkertaisen liikkeen suunnan määrittäminen (esimerkiksi usein on turhaa iskeä heavy attackilla tönäistyä vastustajaa ylhäältä, koska se on hieman hitaampi verrattuna samaiseen sivusta iskettyyn. Toisin sanoen jos iskee heavylla ylös, niin tönäisyssä ollut vastustaja voi keretä vielä blokata sen, toisin kuin sivusta. Toisaalta samainen tilanne Conquer -hahmoa vastaan päätyy melkeinpä kaikessa järkevyydessään ainoastaan iskuun vasemmalle, nimittäin oikealle iskettäessä isku osuu automaattisesti kilpeen ja ylös iskettäessä vastustaja todennäköisesti kerkeää iskun vielä torjumaan lyönnin hitauden vuoksi). Neljä vastaan neljä -pelimuodoissa taas olen nähnyt melkoisia yhteistyötemppuja liikkeiden suhteen.

      For Honor sisältää melkoisen paljon erilaisia kikkoja ja temppuja, mitkä jää yksinkertaisesti pelaajan itse opiskeltavaksi. Pintapuolelta kaikki on kyllä nähty muutamassa tunnissa, mutta jos astelee hiukan syvemmälle, niin siellä on jo ihan uusi oma maailmansa (vrt. aikaisemmin mainitut Fighting -genren pelit). Toisaalta kyllä tähän vastakkainasetteluun vaikuttaa ihan sekin, että miten kukakin kokee sanan "syvyys".

      Tuli hiukan pidempi vastaus, mutta ehkä tämä kommenttini auttaa avaamaan kyseistä vastakkainasettelua muidenkin osalta :D

      Poista
    2. Kas niin, kiitos tästä analyysista! Nyt on huomattavasti helpompi hahmottaa, miksi kokemuksia on noin laidasta laitaan.

      Poista

Lähetä kommentti