Life Is Strange (Arvostelu)


  • Kehittäjä: Dontnod Entertainment
  • Julkaisija: Square Enix
  • Julkaisupäivä: 30.1.2015 (viim. episodi 20.10.2015)
  • Alustat: PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One, PC
  • Pelattu: PS4
  • Kotisivut: https://www.lifeisstrange.com/en-us
  • Ikäraja: PEGI 16


Life Is Strange sai vuonna 2015 lukuisia palkintoja pelialalta ja valitsipa Peliajan lukijatkin vuonna 2015 kyseisen teoksen Peliajan lukijoiden GOTY -peliksi. Vihdoin ja viimein minäkin nappasin tämän pelin omiin kätösiini (kiitos PS Plussan) ja nyt pelin pelanneena olen tietoinen siitä, minkälaista menoa Life Is Strange pystyy tarjoamaan.

Life Is Strange kertoo tarinan 18 -vuotiaasta tytöstä Maxine Caulfieldista, joka on muuttanut takaisin kotikaupunkiinsa Arcadia Bayhin High School -opintojen vuoksi. "Maxilla" on silmää valokuvauksen ihmeelliseen maailmaan. Koska Max on innostunut valokuvauksesta hirmuisesti ja Arcadia Bayssa on loistavat mahdollisuudet opiskella juurikin valokuvausta, niin muutto takaisin lapsuuden kotikaupunkiin on varma asia. Maxin elämä kuitenkin muuttuu erikoiseksi, koska hän huomaa omaavansa yliluonnollisia voimia; hän pystyy liikkumaan ajassa taaksepäin. Pelaajan ääreen tuodaan kuitenkin yliluonnollisten voimien lisäksi muitakin erikoisia mysteereitä: kuka on tämä Maxin koulusta kadonnut oppilas Rachel Amber ja kuka oikeastaan onkaan Maxin lapsuudenystävä Chloe Price, kenet Max tapaa uudestaan Arcadia Bayssa?


Life Is Strange on kokonaisuutena pelaajan valintoihin pohjautuva seikkailupeli. Toisin sanoen pelaajan tekemät pienemmätkin valinnat voivat vaikuttaa johonkin asiaan myöhemmin pelissä, tosin Life Is Strangen tapauksessa tarina kuitenkin tulee mistä tahansa valinnasta huolimatta päättymään tiettyyn samaan päätepisteeseen. Pelaaja luo silti valintojen myötä sen oman matkansa sinne päätepisteeseen ja valintojen myötä jokaisen pelaajan matka on loppujen lopuksi hyvin erilainen toisiinsa verrattuna. Valinnat kannattaa omasta mielestäni tehdä aina oman sydämensä mukaan, jotta tarina olisi mahdollisimman tehokas kokemus. LiS:n erikoisuus sekä poikkeavuus muihin samankaltaisiin peleihin on kuitenkin pelin päähahmo Maxin aikamatkailukyvyssä, jonka avulla pelaaja voi matkustaa ajassa taaksepäin ja kokeilla täten erilaisia ratkaisuja eri tilanteisiin. Aikamatkailu -pelimekaniikan avulla peliin on tuotu mukaan myös muutamia pieniä aivopähkinöitä. Aikamatkailu onkin Life Is Strangen yksi mielenkiintoisimmista ominaisuuksista ja kenties jopa se kaikista tärkein.

Vaikka ajalla pelleily on Life Is Strangessa se isoin juttu, niin eniten minua kuitenkin viehätti pelissä sen maailma ja tietynlainen rauhallisuus. Lähes koko pelin ajan pelaaja pystyi ihan vain oleskella pelin eri alueilla ja yksinkertaisesti tutkia sen maailmaa ja jutella eri henkilöiden kanssa ilman huolen häivää. Minkäänlaista kiirettä ei ollut muutamaa poikkeustilannetta huomioimatta ja LiS olikin kokonaisuutena todella rauhoittava kokemus. Loppujen lopuksi hyvin harvassa pelissä pelaaja pystyy ihan vain istahtaa alas ja katsella vaikka linnun temmellystä patsaan päällä tai ihastella dronen liitelyä pihalla. Vielä harvemmassa pelissä pelaaja pystyy kirjaimellisesti istahtamaan alas sohvalle ja soittamaan siinä samalla kitaraa tai istahtaa alas ulkona olevalle penkille, jolloin Max alkaa mielessään pohtimaan maailman menoa. Vitsiläinen, pelkästään jo tiettyjen pelin paikkojen ajatteleminen näin läpipeluun jälkeen aiheuttaa pientä hymyilyä. Pelin olemus on jollain kummallisella tavalla todella rentouttava, jota on oikeastaan jopa hyvin vaikea kuvailla.


Life Is Strange on aikoinaan julkaistu viidessä eri episodissa, mutta itse pelasin kaikki samantien putkeen (taisin pelata episodin per päivä), eikä minulle siis jäänyt pitkiä aikavälejä episodien väliin (jos joku haluaa tietää suosikkini näistä episodeista, niin sanoisin 1, 2 ja 5). Kuten arvata saattaa, niin tarinallisesti peli tietenkin mutkistuu pelin edetessä. Ensimmäiset pari episodia ovat hyvin arkisia tapauksia, mutta hiljalleen pelaajalle selviää pala kerrallaan mysteerin ratkaisu ja kysymysten vastaukset valkenevat. Tarina itsessään on todella hyvä ja vaikuttava, joten peli on jo mielestäni tämän perusteella pelaamisen arvoinen. Tarinassa on kuitenkin useampia kohtia, jotka ovat erittäin helposti ennalta arvattavissa ainakin silloin, jos alkaa pohtimaan yleistä tarinallista draaman kaarta sekä pelin tarinaa samanaikaisesti (johon minä sorruin), mutta Life Is Strange pystyy tarjoamaan tästä huolimatta myös niitä yllättäviä tilanteita, mille annan paljon positiivista painoarvoa.


Ikävä kyllä Life Is Strangeen on lipsahtanut muutamia pieniä lapsuksia, jotka kiinnittävät ajoittain huomion. Hahmojen huulisynkkaus puheen suhteen on aivan pois raiteiltaan ja eräässä tilanteessa viidennessä episodissa tämä oli niin karseaa, että mietin oikeasti, että onko tässä vaiheessa animaattorit olleet lomilla vaiko oliko studiolta rahat loppu kokonaan. Myönnettäköön, että pelin tarina on silti sen verran loistava ja pelaavaa vievä tapaus, että tällaisille lapsuksille antaa helposti anteeksi.

Life Is Strange on hieno valonpilkahdus pelien maailmasta. Vaikka omasta henkilökohtaisesta mielestäni LiS ei ole suoranaisesti mestariteos, vaikka moni pelaaja on näin julistanut, niin kyseessä on silti tämän hetken pelisukupolven yksi isoimmista ja tärkeimmistä peleistä. Life Is Strange nimittäin osoittaa, että vaikuttavia peliteoksia voi tehdä myös rauhallisemmassa ja kiireettömässä peliympäristössä hyvin yksinkertaisten pulmien sekä simppelin pelimekaniikan avulla. Elämä on outoa, vai mitä?




ARVOSANA:

9


POSITIIVISTA:

+ Hieno ja mukaansa tempaava tarina
+ Pelimaailman kiireettömyys ja arkisuus
+ Tunnelma


NEGATIIVISTA:

- Huulisynkkaus tuntuu olevan ajoittain lähes kokonaan pois, joka
nostaa päätään varsinkin tietyissä tilanteissa



Life Is Strange - julkaisutraileri








Kommentit